Suomalainen vaaleanpunainen mansikka

Suomen ankarasta ilmastosta huolimatta mansikanviljely on yksi tärkeimmistä maatalouden aloja. Mansikkaviljelmät kattavat noin 4 000 hehtaaria maata. Tuoksuva marja kasvaa jopa Lapissa. Mansikkalajikkeella, jota kutsutaan Suomen vaaleanpunaiseksi, on huomattava maku.

Puutarhamansikoiden tuotanto on ollut Suomessa teollisessa mittakaavassa 1960-luvulta lähtien. Siitä lähtien suomalaiset maanviljelijät ovat mielellään kutsuneet työntekijöitä ympäri maailmaa korjaamaan satoaan. Suomalaisen vaaleanpunaisen mansikan uskotaan tuoneen Venäjälle sesonkimarjanpoimijoiden toimesta ja levinneen ensin raja-Karjalassa ja sitten koko maassa.

Lajikkeen alkuperäinen suomenkielinen nimi on tuntematon. Pääosin suomalaisilla viljelmillä viljellään brittiläistä, tšekkiläistä ja hollantilaista alkuperää olevia hybridejä. Suomen ruusu on monessa suhteessa samanlainen kuin hollantilaisen Hans de Jongin kasvattaman Pineberry-lajikkeen ominaisuudet. Totta, Pineberry ilmestyi vuonna 2009 ja sen suomalainen "sisar" - paljon aikaisemmin, Neuvostoliiton vuosina. Pineberryn jälkeen Euroopassa ja Japanissa on syntynyt monia vaaleanpunaisten ja valkoisten marjojen lajikkeita.

Neuvostoliitossa oli suosittu kotimaisessa taimitarhassa kasvatettu Ananas 1976. Jättimarja erottui sokerimaultaan ja vaaleanpunaiselta väriltään. Nykyaikaisessa ananaksessa on useimmiten keskikokoisia hedelmiä. Mutta suomalaisten vaaleanpunaisten ja ananaslajikkeiden yhteisistä piirteistä johtuen ne ovat usein hämmentyneitä ja tunnistettuja.

Suomalainen pinkki on erittäin tuottava, talvenkestävä, isohedelmäinen lajike. Suuret ja tuoksuvat vaaleanpunaiset marjat ovat nektarimakean makuisia, mutta ne säilytetään ja kuljetetaan huonosti herkän koostumuksensa vuoksi.

Lajike erottuu keskivarhaisesta kypsymisjaksostaan. Hedelmät kypsyvät kesäkuun puoliväliin mennessä.

Monet alueet sopivat tälle lajikkeelle. Se on laajalle levinnyt Leningradin alueella ja Moskovan alueella, se kasvaa hyvin jopa Kamtšatkassa. Lajike on hygrofiilinen, joten sitä ei suositella vain kuiville, kuumille alueille.

Mansikat muodostavat puoliksi leviävän, korkean (10-15 cm) pensaan, jolla on suuret vaaleanvihreät lehdet. Sillä on korkea sato, harjalla voi olla jopa 15 marjaa.

Marjat ovat väriltään punertavan valkoisia, kärjestä vihertäviä. Täysin kypsyessään niistä tulee kirkkaampia, täysin vaaleanpunaisia. Jälkiruokamassa, erittäin makea, mehukas ja suussa sulava. Marjan sisäpuoli löysää, vaaleaa, melkein valkoista, ytimessä voi olla tyhjää. Kauden ensimmäiset marjat ovat erityisen suuria.

Kokeneet harrastelijapuutarhurit ostavat suomalaisia ​​ruusupensaita ei sadon jatkomyyntiä varten, vaan vain omaan käyttöön, sillä monilla ostajilla on ennakkoluulo, että makeimmat mansikat ovat kirkkaan punaisia. Suomalaisen lajikkeen vaaleat marjat näyttävät epätavallisilta, ne näyttävät kypsymättömiltä. Lisäksi herkän kuoren ja massan vuoksi lajike on ehdottomasti kuljettamaton. Oikein päätös on syödä sokerihedelmiä heti pensaasta poistamisen jälkeen.Lajike ei sovellu aihioiden valmistukseen talveksi kompotin muodossa.

Suomen ruusun laajamittaista viljelyä ei harjoiteta Venäjällä. Se löytyy vain yksityisiltä puutarhapalstoilla. Pienellä sademäärällä tarvitaan runsaasti kastelua. Suomalaisella menetelmällä (kalvolla) kasvattamalla saa sadon 7-8 viikon kuluttua istutuksesta. Tämä pakkasenkestävä lajike ei tarvitse lisäsuojaa talvikaudelle.

Monet kesäasukkaat kohtaavat ylikypsien marjojen ongelman kokemattomuutensa ja suomalaisen ruusun ominaisuuksien tietämättömyyden vuoksi.

Istutukseen valitaan avoin, aurinkoinen paikka, jossa ei ole varjoa rakennuksilta ja kasvillisuudesta. Kaivaa maaperä, poista kuivat lehdet ja rikkakasvien juuret, murskaa suuret pakkaukset haralla.

Suomen lyhyestä ja viileästä kesästä on tullut syy alkuperäisten mansikoiden viljelytekniikoiden syntymiseen. Yksi tärkeimmistä tavoista on käyttää mustaa kalvoa multaa. Kalvo rullataan muodostettujen pekkien päälle, reiät leikataan 30 cm välein ja taimet asetetaan.

Viljelmä on itsepölyttävä, mikä ei vaadi siitepölyn keinotekoista siirtoa, kun se istutetaan avoimeen maahan.

Maan lannoittamiseen käytetään perinteisesti humusta, kompostia ja lantaa. Myös mineraalisidoksia käytetään (30-40 g / m²).

Lajike kestää melko hyvin sairauksia ja tuholaisia. Joskus siihen vaikuttaa lehtitäpläisyys. Pitkät sateet voivat aiheuttaa mätää marjoja, ne on poimittava ajoissa.

Mansikat lisääntyvät runsailla sivuversoilla - viiksillä, joihin muodostuu nuoria ruusukkeita. Voit kaivaa turveruukun maahan, täyttää sen taimiseoksella ja laittaa sinne uuden ulostulon esiin tulevilla juurilla. Kun pensas juurtuu ja muodostaa kehittyneen juurijärjestelmän, se erotetaan, leikataan pois äidin viikset ja istutetaan.